Kankaan tilan pitäjät Anna ja Satu Niiranen toteuttivat suuren muutoksen vanhalla sukutilalla: nyt uusi ja moderni navetta komeilee pihapiirissä. Navetta otettiin käyttöön marraskuussa 2017 ja samalla lehmien määrä kolminkertaistettiin. Mukana uudistuksessa olivat Lujabetonin maatalousratkaisut.
Kankaan tila on ollut saman suvun hallinnassa 1700-luvulta lähtien. Viimeisin sukupolvenvaihdos tapahtui vuonna 2014, kun Anna ja Satu Niiranen ostivat tilan vanhemmiltaan, kun muita sisaruksia maatalous ei kiinnostanut.
Uudistuksen takana oli halu rakennuttaa kestävä, moderni navetta, joka toimii tehokkaasti eikä vaadi jatkuvaa fyysistä läsnäoloa tilan pitäjiltä. Edellinen oli 48 lehmän navetta, joka rajoitti lehmien tuotosta ja terveyttä. Uuteen navettaan mahtuu 140 lehmää ja se on varustettu uusimmilla teknologioilla.
Annalla ja Sadulla on tilalla omat vastuualueet. Anna hoitaa kirjaukset ja huolehtii metsistä. Satun vastuulla on pellot. Molemmat osallistuvat navetan päivittäisiin töihin.
Sadulla on koulutus maatalousalalle: hän on agrologi, seminologi sekä aikuisopettaja. Hän on opettanut muun muassa Ylä-Savon ammattiopistossa. Anna on metsätalousinsinööri ja oli aikaisemmin töissä Otsolla, entisellä Metsäkeskuksella.
Työskentely muualla ennen tilalliseksi ryhtymistä antoi Annalle ja Sadulle hyödyllisiä taitoja ja oppeja.
– Työhön opettelu ei kuitenkaan lopu koskaan, sillä jatkuvasti eteen tulee uudenlaisia asioita, Anna kertoo.
Lujabetoni mukana uudistuksessa
Uuden navetan rakennusurakka toteutettiin kolmen eri urakoitsijan yhteistyönä. Lujabetoni vastasi betonirakenteista ja toimituksista suunnitteluineen, Vana Valmisnavetta Oy toimi pääurakoitsijana ja tekniikka tuli NHK Keskukselta, joka toimitti navettaan Lely:n automaattisen lypsyn ja ruokinnan.
Navetassa betoni on tarkoituksenmukainen rakennusmateriaali, sillä se ei ruostu sekä kestää hyvin kosteutta ja ammoniakkihöyryjä. Lujabetoni toimitti navettaan seinät ja perustukset, parren päädyt, ruokintaesteet, betoniset pilarit sekä jännebetonipalkit. Myös lattian alla kulkevat lantakuilut ritilöineen on tehty betonielementeistä. Lantala ja lieteallas ovat myös Lujabetonin toimittamia. Elementit tulivat Siilinjärven tehtaalta.
Uusi navetta on valoisa ja avara
– Avaruus johtuu tästä jännebetonitekniikasta. Teollisuusrakennuksessa tämä on ollut hyvin yleistä vuosikymmenet, mutta navettarakentamisessa vasta muutaman vuoden. Pilareiden päälle tulee harjan suuntaiset betoniset jännebetonipalkit, joiden päälle on asennettu liimapuupalkit. Liimapuupalkkien päällä lepää taas vesikatto. Tämä jännebetonipalkkien käyttö vähentää pystypilareiden määrän puoleen ja tekee navetasta avaramman. Tämä helpottaa rakentamista ja mahdollista myöhempää muunneltavuutta, kertoo Pekka Mönkkönen Lujabetonilta.
– Yhteistyö Lujabetonin kanssa sujui hyvin. Erityisesti kuljetukset ja asennukset toimivat suunnitellusti, mikä auttoi meitä pysymään aikataulussa, Anna mainitsee.
– Kotimaisuudella oli suuri vaikutus ostopäätökseen. Itse tuottajana olisin erittäin kiitollinen, jos aina valittaisiin kotimainen tuote. Koneita ei valmisteta Suomessa, joten ne ovat ulkomaisia, mutta muuten kaikki on kotimaista.
Kehitys vanhasta parsinavetasta uuteen moderniin ja automatisoituun tilaan
Annan ja Sadun aikataulu ei ole enää täysin kelloon sidottu.
– Aloitamme työpäivät kahdeksan aikoihin. Toinen hoitaa vasikat ja toinen lähtee puhdistamaan parsia ja ajamaan lypsyrobotille lehmiä, jotka eivät ole siellä vielä käyneet. Seuraamme lehmien vointia hallintajärjestelmämme avulla, Anna kertoo.
Lehmillä on pannassa märehtimistunnistimet, jotka mittaavat lehmän märehtimistä: se kertoo paljon lehmän voinnista. Se mittaa myös aktiivisuutta: esimerkiksi kun lehmä on kiimassa, sen märehtiminen laskee ja lehmä on paljon vilkkaampi.
– Järjestelmä ilmoittaa meille kiiman lisäksi myös muun muassa maidon laadun. Lypsyrobotit mittaavat maidosta muun muassa solupitoisuutta, joka kertoo mahdollisista tulehduksista tai stressistä, ja erottelee mahdollisen solumaidon, ettei se mene tankkiin. Robotti antaa järjestelmään tietoja lypsyn maitomäärästä – jos yhtäkkiä on selvästi poikkeavat lypsymäärät, siitäkin tulee huomio.
Ennen uudistusta tilalla oli parsinavetta, jossa jokainen lehmä on kytketty omiin parsiinsa ja tilan hoitaja lypsi jokaisen erikseen, mikä on fyysisesti erittäin kuormittavaa työtä ja sitoi lypsäjää aina tiettyyn kellonaikaan. Uuteen navettaan asennettiin fyysisen rasituksen vähentämiseksi kaksi lypsyrobottia, joiden hyvä puoli on se, että lehmä saa itse päättää millon menee lypsylle.
– Lehmät ovat oppineet siihen tosi hyvin: nopeimmat vuorokaudessa ja jääräpäisimmät kuukausissa. Välillä niitä tulee muistuttaa, että nyt pitäisi käydä lypsyllä, Anna naurahtaa.
Anna ja Satu ovat Valion tuottajia. Heidän tilaltaan maito menee pääasiassa Valion Haapaveden tuotantolaitokselle ja siitä tuotetaan yleensä Oltermannia.
Kierrämme navettaa, ja vastaan tulee huriseva punainen laite, joka osoittautui lantarobotiksi. Se työntää lannan ritilöiden raoista alas kuiluihin ja pitää näin navetan käytävät puhtaana.
Myös ruokinta on automatisoitu.
– Näimme mainoksen Lely Vector -ruokintarobotista kolme vuotta sitten, ja mielenkiintomme heräsi. Robottia varten meillä on erikseen rehukeittiö, missä säilötään säilörehuja erillisissä ruuduissa. Kahmari tekee sekoituksen eri rehuista ruokintalaitteeseen, johon lisätään siiloista myös väkirehuja reseptin mukaan. Tämän jälkeen robotti lähtee kiertämään navettaa ja jakaa rehut lehmille tietyille alueille ja tietyn verran, Satu tarkentaa.
Vaikka uudet tilat ovat toimivat ja hyvin rakennettu, koko ajan löytyy jatkokehityskohteita. Varsinkin tämän vuoden haastavat ääriolosuhteet näyttivät, miten navetta toimii erilaisissa sääolosuhteissa.
– Viime kesänä oli pitkään todella kuuma, joten navetassakin alkoi olla lämmin. Harkitsemme kattoon asennettavia koptereita, jotka liikuttavat ilmaa. Myös talven pakkasjakso hieman koetteli: lehmät itsessään lämmittävät navettaa tosi paljon, mutta koska viime talvena navetta oli vajaakäytöllä, lämpöä ei tullut tarpeeksi. Meillä on tällä hetkellä 116 lehmää, joista 100 on lypsyssä, ja pikkuhiljaa lisäämme eläinmäärää, Anna selventää.
Uudessa navetassa ikkuna-aukoissa on kennolevyt, jotka lasketaan kesällä alas, jotta navettaan tulee raikasta ilmaa ja kuuma ilma nousee samalla ylös harjailmavaihdosta ulos. Talvella kennot taas pidetään ikkunoiden edessä. Tällä tavoin säädellään ilmanvaihtoa ja lämpöä, sillä muuta lämmitysjärjestelmää navetassa ei ole.
Millaista on maatilayrittäminen Suomessa?
– Haastavaa. Olemme luonnon kanssa läheisissä tekemisissä, mikä tekee tekemisestä myös mielenkiintoista. Hyvänä esimerkkinä kahden edellisen kesän erot eli viime kesän märkyys ja tämän kesän kuivuus. Mutta ei auta muu kuin sopeutua, Satu kertoo.
Politiikalla on myös oma osuutensa maatilayrittämisessä.
– Politiikka säätelee tukia, joten omaa tekemistä tulee suhteuttaa niiden määrään. Tähän mennessä tuntuu, että olemme saaneet hyvin tukea valtiolta investointeihin ja toimintaan. Kaikista tukimuodoista emme ole samaa mieltä tai pidä niitä järkevinä, mutta näillä mennään ja koetetaan muokata omaa toimintaa sen mukaan, Anna jatkaa.
