Me rakennusalan ammattilaiset tiedämme olevamme keskellä kriisiä. Rakennusalan tuottavuus ei ole kehittynyt muun teollisuuden tapaan. Myös Rakentamisen laatu on ollut luokatonta jo pitkään. Syy on asenteissa ja kyvyttömyydessä yhteistyöhön.
Kärsijöinä ovat olleet kaikki päiväkotilapsista työssä käyviin aikuisiin – mukaan lukien rakennusalan työntekijät. Kärsijöitä koettelee elinkustannusten nousun lisäksi myös terveydelliset haitat. Suomalaisten varallisuudesta yli 75 prosenttia on kiinni kiinteistöissä ja rakennetuissa ympäristössä. Suurimman osan ajastamme vietämme sisätiloissa. Samaan aikaan suomalaisissa julkisissakin rakennuksissa on havaittu merkittäviä sisäilmaongelmia. Suomen ja suomalaisten varallisuus ja terveys ollaan tärvelemässä.
Rakentamisessa on kadotettu suomalaisen työn arvostus. Oman työn tulosta ja erityisesti oman työn laatua ei selvästikään arvosteta niin kuin aikaisemmin Suomessa on ollut tapana. Suomi on noussut monesta suosta juuri periksiantamattomalla työnteolla, unohtamatta työn lopputuloksen laatua. Aikaisemmin työmailla arvostettiin ammattitimpureita tai vaikkapa -muurareita. Arvostus näkyi rakentamisen laadussa. Nämä ammattimiehet raatoivat meidän vuoksemme. Jatkosodan aikana lähellä Vaalimaan nykyistä rajaa, suomalaisessa mäntymetsässä rakennettiin linnoitusalue, Salpalinja. Puolustuslinjan rakentamisessa työt on tehty ajan hengen mukaisesti ammattitaidolla. Betonibunkkereista on nyt myöhemmin porattu puristuslujuusnäytteitä, betoni osoittautui niin sanotuksi korkealujuusbetoniksi. Työ jouduttiin suorittamaan kiireessä ja resurssejakin oli ymmärrettävistä syistä niukasti. Työt hoidettiin kuitenkin syvällä ammattitaidolla, muita vaihtoehtoja ei koettu olevan. Tämä ihmeidenteon perusta, asenne, pitää saada takaisin meihin Suomen rakentajiin. Liian monesti rakennushankkeiden aikana kuulee sanottavan, ”ei tätä voi toteuttaa” tai ”ei näin ole tehty aikaisemminkaan”.
Suomalaisen rakentamisen suurin vihollinen on julma pohjolan ympäristö. Yhtäältä meillä Suomessa rakennusten lämmityskustannukset ovat suuret, toisaalta maailman megatrendiä energian säästöä ja energiatehokkaan tekniikan kehittämistä ohjaa maapallon keskilämpötilojen nousu. Tämänkin yhtälön ajatellaan olevan kohtalon isku suomalaiselle rakentamiselle. Ammattipiireissä niin sanottujen nollaenergiatalojen koetaan olevan varsinaisia homepommeja. Perinteinen betoniteollisuuskin painii juuri nyt betonin säänkestävyyden kanssa. Kyse on betonin pakkasenkestävyydestä. Pohjolan kylmän sään vuoksi infrarakenteille on asetettu tiukat vaatimukset, puhutaan P-lukubetonista. Tiettävästi missään muualla maailmassa ei ole asetettu niin tiukkoja vaatimuksia betonirakenteille kuin Suomessa P-lukubetoneille. Akuutteja kehitystarpeita näyttäisi olevan rakentamisen joka rintamalla. Ratkaisuja pitäisi nostaa esiin viipymättä.
Olosuhteet Suomessa ovat haastavat myös monella muulla toimialalla. Vilja kasvaa vain yhden sadon verran vuodessa. Myös Puut kasvavat hitaasti. Maa on suuri erityisesti väkilukuun nähden. Tämän vuoksi infran kunnossapitokustannukset ovat suuret verrattain kansantuloon. Suhteellisen suppea infraverkosto taas on haaste kaivosteollisuudelle. Monella toimialalla kuitenkin pärjätään ja niin on pärjännyt myös rakennusteollisuus. Suomalaiset ovat rakentaneet ympäri maailmaa suuressakin mittakaavassa. Suomalaisten rooli esimerkiksi Pietarin rakentamisessa on ollut suuri. Yhteensä 25 000 suomalaista rakennusmiestä on ollut arvostetussa asemassa rakentamisen aikana, juuri laadun vuoksi. Lähempänä historiassa suomalainen betoniteollisuus on ollut merkittävässä roolissa Lähi-idässä 1980-luvulla. Suomalaisen rakentamisen laadun kuvitellaan edelleen olevan huipputasoa, vaikka maine onkin monen mielissä jo tärvelty.
Nämä haastavat olosuhteet voivatkin siis luoda meille merkittävän kilpailuedun muiden maiden teollisuuteen nähden. Ne pakottavat meidät korkeaan laatuun. Aikansa suurimmassa rakennushankkeessa Salpalinjan rakentamisen aikana ei ollut muuta mahdollisuutta kuin onnistua. Koen, että rakennusteollisuudella ei ole nyt muuta mahdollisuutta kuin kehittyä ja kuroa muun teollisuuden tuottavuusero kiinni ja nostaa laatu yhteistyön avulla pysyvästi sille tasolle mitä se edelleen nostalgisten ihmisten mielissä on.
Rakennusalan matka ei kuitenkaan ole helppo. Edellä mainittuihin ongelmiin on jo havahduttu ja ne jossain määrin tunnustetaan. Rakentamisen laadun tulee olla itsestään selvä asia. Tavoitteena on oltava rakentamisen tuottavuuden kehitys ja laadun kehittäminen kestävällä tavalla. Matka yhteistyön kautta on vaikea, mutta tavoitetilaan on pyrittävä raivokkaasti ja periksi antamattomasti. Kaikki, jotka tämän tien valitsevat ja sen vievät loppuun, saapuvat maaliin voittajina.
Miro Harjumäki, DI
22.6.2017
Kirjoittaja on Lujabetonin kehityspäällikkö
